Jalkapuuhun, jalkapuuhun…

Somen käyttö omien oikeuksien ajamiseen lisääntyy hyvin paljon eli haetaan yleistä hyväksyntää sille, että joku muu toimi väärin. Jos omat lapset kiipeävät kirjahyllyyn kaupassa ja hylly kaatuu, niin se on kauppiaan vika. Tai jos pari vuotias lapsi on valvomatta ja ryntää päin kuormalavaa, niin sekin on kauppiaan syy. Valvonta on ulkoistettu muille.

Mutta sitten meillä on myös toinen malli, jota ihmettelen hyvin suuresti. Se on julkisen nöyryyttämisen hyväksyminen ja siihen kannustaa jopa osa ammatillisissa verkostoitumispalveluissa olevista ihmistä. Somessa käydään keskustelua siitä, että onko oikein julkaista kuvia rangaistuksen saaneista näpistelijöistä tai saako viranomainen haukkua pummilla kulkevaa matkustajaa. Eli käytännössä antaa jalkapuurangaistuksen, jossa syyllistä häpäistään kirkon edessä.

Jo se on mielestäni huolestuttavaa, että kuvitellaan rankaisemisen voivan siirtyä oikeuslaitokselta sosiaaliseen mediaan. Ja ikävän usein se rankaisu osuu vain vääriin ihmisiin. Pahimmillaan täysin syyttömiin.

Mutta paljon enemmän minua huolestuttaa se, että jos yhteiskunnan määräämiin rangaistuksiin enään luoteta, niin luotetaanko edes yhteiskuntaan.

Mutta eniten olen huolisissani siitä, että millaisia kyseiset ihmiset ovat esimiehinä. Henkilöt, jotka päättävät ettei yhteiskunnan hyväksymiä normeja tarvitse noudattaa.

Kuhan pohdin kesäkriittisesti, Kari…

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.