Unelmien kääntöpuoli

Polkupyöräilin yksi päivä kaupungilla. Liikennevaloissa pörräsi punainen avo-ferrari. Murahteli ja värisi voimasta. Sellainen jokaisen viiskymppistyvän miehen unelma, pieni pala vapautta ja villeyttä.

Huomasin tulleeni vanhaksi kun Ferrari ei enään hätkähdyttänyt ja jäin pohtimaan Mihaly Csikszentmihalyin kirjasta Hyvä bisnes näkemääni ajatusta: ihmisen onnen taso on vakio. Muistaakseni kirjassa mainittiin niin, että arpajaisvoitto nostaa onnentunnetta hetkeksi, jonka jälkeen se palaa normaalille tasolle.

Kirjassa taidettiin sanoa, että esimerkiksi asunnon koon kasvattaminen vaikuttaa vain hetken onnetunteeseen, mutta pitkällä juoksulla onnen tunne pysyy vakiona riippumatta ympäristöstä. Eli ymmärsin ettei maallinen mammona tee sen onnellisemmaksi paitsi hetkellisesti.

Toisaalla näin uutisen, että tunnettu muotimerkki poltti vaatteitaan etteivät ne joutuisi alennusmyyntiin. Se olisi saattanut laskea niiden hintoja. Eli mieluummin tuhotaan vaatteita ja annetaan niiden käyttäjille tunne, että heillä on jotain erikoista päällä kuin että toimittaisiin vastuullisesti ja kierrätettäisiin.

Molemmat esimerkit kertovat siitä, että meille on juurrutettu  onnen tulevan hienoista esineistä ja asioista. Ja turtumuksen tullessa pyritään seuraavalle tasolle. Sitä kutsutaan kait  kulutukseksi. Ja siitä meidän markkinat lähtevät liikkeelle.

Mietin vain sitä päivää, jolloin puhdas juomavesi on luksusta ja viimeiset roposet kulutetaan siihen, että näkee elävän perhosen tai sudenkorennon.

Kuhan pohdin, Kari…

P.S. ”Viheliäiset kriisit” ovat täällä – tuhoisten maastopalojen ja hukkuvien pakolaisten taustalla on sama syy: planeetan rajat on ylitetty. Ylen uutinen

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.