Vähemmän on enemmän

Harrastan valokuvaamista ja minulla on siellä kaksi kiinnostuksen kohdetta. Ensimmäinen niistä on ns. studiomakrot eli kuolleitten hyönteisten kuvaaminen vakio-olosuhteissa ja toinen katukuvat. Näillä kahdella kuvausalueella on hiukan erilaiset vaatimukset kameran suhteen.

Makrokuvauksessa minulle on olennaista se, että kuvaan aina vakioiduissa oloissa ja käytännössä aina yhdellä ja samalla yhdistelmällä eli kamera, venäläinen palje ja suurennuskoneopbjektiivi ja lankalaukaisin. Ja kuvaan paljon yksinkertaisella valaistuksella eli yhdellä tai kahdella led- lampulla. Noiden reunaehtojen avulla minun on hyvin helppo määrittää tarvittava kamerakalusto.

Aivan samalla tavalla kuvaan kadulla määrätyillä objektiiveilla ja rannehihnan varassa olevalla järjestelmäkameralla. Katukuvaamisessa oma harjaantuminen on muokannut objektiivivalikoimaksi 12-24 zoomin, 50/1.8 objektiivin sekä 85 millisen. Katan niillä koko kiinnostuksenalani katukuvauksessa.

Ja nuo kaksi kuvausaluetta ovat ne joihin keskityn tällä hetkellä. Kärpästen silmiin ja ihmisten ikuistamiseen kadulla. Ja nuo ohjaavat myös kalustohankinnoissa eli tiedän mitä tarvitsen ottaessani kuvia nettijulkaisua varten. Kuvauskohteet määrittelevät osan kalustoa ja kuvaustapa kertoo mitä ominaisuuksia tarvitsen siltä.

Eli omassa kamerassa on aina kadulla käytössä keskipistetarkennus ja ISO- vaatimus ei mene yli 1600. Makrokuvauksessa ISO on aina 100 ja tarvitsen sähköisen kameraan kiinnitettävän lankalaukaisimen. En tarvitse appletteja enkä wifejä tai muita hienouksia.

Ylläolevien MVP (Minimum Viable Product)– vaatimusten perusteella voin nopeasti määritellä minivaatimukset kameralle:

  • Kennokoko minimissään 10.1 megapikseliä (riittää hyvin nettikoisiin kuviin)
  • ISO kesto 100-3200 (ihan pieni varmuusvara)
  • Rannehihna
  • Objektiivit kadulle 12-24 mm, 50 mm, 85 mm
  • Lankalaukaisin johdolla
  • Suurennuskoneobjektiivi makrokuviin
  • Paljelaite makrokuviin
  • Pari edullista ledvaloa makrokuviin

Tuo lista ohjaa minut etsimään edullista ja laadukasta yhdistelmää. Sellaista joka täyttää tarpeeni eli pystyn kuvaamaan kadulla keskipistetarkkennuksella ja kolmelta eri kuvausetäisyydeltä. Ja makrot saan kuvattua tasaisella laadulla. Eli pystyn rakentamaan todellisuudessa oman kameralaukkuni sisällön noin 500-1000 eurolla.

Toinen vaihtoehto olisi ajatella periatteella, että olisi kiva kun. Entä jos joudun kuvaamaan festareilla, keikoilla ja häissä. Ja siksi tarvitsen ISO-kestoa ja paljon eri polttovälejä. Makrojakin haluan kuvata luonnossa ja tarvitsen erilaisia makro-objektiiveja ja salamavalolaitteita. Ja entä jos jonain päivänä teenkin seinänkokoisen julisteen.

Ja tällöin kaluston hintalappu kipuaa helpolla vähintäin 10 000 – 20 000 euron väliin. Eli lause: ”Siis vain siksi, että kun ehkä joskus saatan tarvita.” , maksaa huomattavia summia.

On yllättävän vaikea muistaa vanhoja perussääntöjä eli KISS- periaatetta (Keep It  Simple, Stupid) tai Less is More- ajatusta. Eli miettiä ajatusmaailmaa, että hankitaan tarpeeseen ja pidetään asiat yksinkertaisina. Pareto-periaateen johdos eli 80/20 toimii valokuvauksessa ja monissa muissakin töissä hyvin. Eli 80% tehtävistä voidaan tehdä minimikalustolla ja 20% tehtävistä tarvitaan vähän enemmän resursseja. Ja silloin ne ylimääräiset resurssit voidaan hankkia väliaikaisesti käyttöön vaikka vuokraamalla.

Väitetään, että meillä on osalla aloista työvoimapulaa. Entäpä jos meillä onkin rekrytointiosaamisvaikeus. Ei osata määritellä minimivaatimuksia vaan määritellään ”musta tuntuu, että näitä kaikkia tarvitaan”- vaatimukset.

Kuhan pohdin, Kari…

P.S. Tanssikuva on vuoden 2017 Tanssi virtaa- festivaaleilta, jossa nuoret ja lahjakkaat tanssijat esiintyivät Tampereella Keskustorilla. Kuvat ovat omiani.

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.