Kevättä, koronaa ja opiskelua

Päivällä lähdin pyörälenkille. Ajelin läheiselle Markluhdanlahden lintutornille katsomaan sen kuntoa ja poikkesin Pitkäniemen sairaalan hautausmaalle. Lintutorni oli surullisessa kunnossa ja käyttökiellossa. Lähistöllä olisi ollut paljon katseltavaa, mutta jätin kiipeämisen väliin ihan turvallisuussyistä ja ihailin rannalta mm. joutsenparia.

Samalla matkalla kävin myös Pitkäniemen sairaalan hautausmaalla.  Hautausmaa on surullinen muistutus entisajoista ja siitä kuinka hullut ja mielenvikaiset olivat yhteiskunnan alinta kastia.

”Pitkäniemen hautausmaa antaa aiheen miettiä kuinka mielisairaiden hoito ja kohtelu ovat muuttuneet vuosisatojen aikana tai sitä ovatko ne sittenkään muuttuneet? Potilaat olivat vailla kansalaisoikeuksia ja hoitokeinoina käytetyt sokkihoidot olivat yleisesti käytössä. Nykyään siteiden ja väkivallan ovat korjanneet voimakkaat lääkkeet, jolla turrutetaan potilas tiedottomaan tilaan. Voimakeinot ovat siirtyneet pillereihin, mutta hyljeksintä on meissä vahvasti läsnä.”, Urbex Ninja – Unohdettujen hylkiöiden hautausmaa.

Retkellä oli kaksi tarkoitusta. Toinen oli omasta liikunnasta huolehtiminen ja toinen opiskeluuni liittyvää suunnittelua. Etsin yhtä näyttöä varten retkikohdetta ja helpoin tapa on käydä katsomassa niitä. Nuo molemmat kohteet olisivat saavutettavissa yhdellä paikallisliikenteen linja-autoreissulla. Valitettavasti vain lintutorni ympäristöineen oli huonossa kunnossa ja pelkkä hautausmaa olisi liian synkkä ja surullinen vierailukohde.

Vaikkei tuosta saa retkikohdetta, niin päivä oli muutoin hyvä. Näin järvellä joutsenia, uikkuja, sorsia ja hanhia. Samalla kävin tutustumassa ja hautausmaahan ja pohdin sitä, että onko asiat edelleenkään niin hyvin kuin uskotaan. Ja samalla kaipaan takaisin harjoittelupaikkaan ja tekemään sitä mitä pidän merkityksellisenä.

Tälläistä tänään, Kari…

 

 

 

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *