Katsahda prosessia – saatat hämmästyä

Hyvin, hyvin ja erityisen hyvin usein näkee kuinka prosessia kehitään vain pieneltä osalta. Joko keskitytään tekniikan tai työmenetelmien osalta yhden ainoan kohdan viilaamiseen. Niinkuin esimerkiksi rekrytoinnissa strukturoituun kyselyyn tai koodaamisessa Scrummin aamupalaverin tehostamiseen.

Tämä on omalla tavallaan hyvin ymmärrettävää. Asioita on aina helpompi tutkia yksityiskohtien kuin kokonaisuuden kautta. Ja se yksityiskohtien kautta lähestyminen näkyy lähes kaikessa kehitystyössä. Ikävän usein jopa länsimainen lean- käsityskin korostaa hukkien poistamista ja unohdetaan tärkein eli virtauksen seuraaminen.

Tehostamisessa pitäisi oppia ymmärtämään prosessi kokonaisuudessaan jotta voi etsiä pullonkauloja. Ikävän usein vain kokonaisuuden hallinta on haastavaa ja erityisen vaikeaa meille tekniikasta kiinnostuneille ihmisille. Esimerkiksi me harrastajavalokuvaajat olemme hyvä esimerkki siitä, että emme ymmärrä kokonaisuutta vaan keskitymme viilaamaan yksityiskohtia. Esimerkilksi laadun suhteen jäämme jumiin laitteiden teknisiin ominaisuuksiin.

Itse kuvaan makrokuvia ja mikäli haluaisin tehostaa kuvausprosessia, niin minun pitäisi ymmärtää oma kuvausprosessini. Ja vasta ymmärtämyksen kautta voisin tehostaa ns. studiomakrojen kuvaamista eli kuolleitten hyönteisten kuvaamista vakioiduissa oloissa.

Makrokuvausprosessi

Ns. studiomakrojen kuvaaminen perustuu siihen, että minulla kuolleita hyönteisiä käytössä. Hyönteisiä saan joko haavin kanssa pomppimalla luonnossa tai hyönteisansojen avulla. Itse olen kiinnostunut mm. koppakuoriaisista ja niitä voi metsästää ns. pitfall trapilla. Eli astialla, jossa on suolavettä ja tilkka tiskiainetta. Ja metsästyksen lopputuloksena voin saada kuolleita hyönteisiä kuvaamista varten.

Prosessi jatkuu siitä joko hyönteisten varastoinnilla tulevaa käyttöä varten tai valmistelulla kuvaamista varten. Valmisteluvaiheessa hyönteinen puhdistetaan tarkasti liasta. Käytännössä jokainen pölyhiukkanen näkyy kuvassa. Eli valmisteluvaiheessa sitä voidaan pestä, putsata pensselillä tai puhaltelemalla paineilmalla.

Valmisteluvaiheen jälkeen tulee ensimmäiset tekniset valinnat eli valitaan ötökän koon mukaan oikea objektiivi, jotta päästään haluttuun suurennussuhteeseen. Ja samalla suunnitellaan ötökän valaisu.

Ympäristön valmiiksi laittamisen jälkeen tulee melkoisen mekaaninen työvaihe. Ötökkä kuvataan ns. pinoamistekniikalla eli kuvataan kymmeniä  tai pahimmillaan yli sata kuvaa niin, että kamera liikkuu millin osia jokaisen kuvan välillä. Ja kuvaamisen jälkeen kuvista pinotaan ohjalmallisesti yksi syväterävyydeltään suurempi kuva. Tämäkin on puhtaasi mekaaninen työvaihe.

Ja sen jälkeen tulee kuvan jälkikäsittely, jossa kuvasta poistetaan photoshopilla virheet eli esimerkiksi ylimääräiset roskat. Ja viimeinen työvaihe on kuvan julkaisu.

Eli yhden makrokuvaamisen prosessi on melkoisen pitkä alkaen ötökän metsästyksestyksestä ja päättyen kuvan julkaisuun. Mutta kaikissa keskusteluissa pohditaan lähinnä tuota keltaisella alueella olevaa automatisoitua tehtävää. Millä objektiiveilla kuvataan, millainen kameran pitää olla ja muita siihen liittyviä asioita.

Pitkästä prosessista kiinnostus kohdistuu siihen yhteen pieneen kohtaan jossa on käytössä tekninen työväline. Eli kamera, jonka pystyy määrittelemään eri kokoisille ötököille. Ja samalla jää piiloon prosessin aikasyöpöt ja vaikeat työvaiheet eli odottaminen metsästysvaiheessa sekä käsityötä vaativat hyönteisten putsaamiset sekä kuvien jälkikäsittely.

Tämä on hyvä esimerkki siitä kuinka katseen kohdistaminen väärään kohtaan piilottaa prosessin todelliset ongelmat eli odottamisen ja suuren käsityön määrän. Ne ovat koko prosessin kannalta tärkeimpiä asioita. Ötökän puhdistaminen onnistuneesti mahdollistaa hyvälaatuisen kuvan. Mutta vasta sitten kun on onnistuttu saamaan kiinni se puhdistettava hyönteinen.

Tutki omaa prosessiasi

Aivan samalla tavalla pitää tutkia omaa prosessiaan eli tutusta työvaiheisiin, etsiä aikasyöpöt ja mahdolliset prosessin vaarantavat työvaiheet. Esimerkiksi rekrytointiprosesseissa pitkät odotusajat saattavat karkoittaa hakijoita. Mutta siltikin katse yleensä kohdistetaan siihen, että mitkä ovat oikeat valintakriteerit tai haastattelutavat.

Aivan samalla tavalla samankaltaisia ongelmakohtia voi löytää mistä tahansa työtehtävästä tai vaikkapa asiakasprosessista. Eli kohdistamalla katseen väärään kohtaan voi kyllä prosessia paikallisesti parantaa, mutta harvoin koko prosessin laatu kasvaa pelkillä yksittäisillä muutoksilla, jos ongelmakohtia ei etsitä.

Jos haluan tehostaa ötököiden kuvaamista, niin ensimmäisessä vaiheessa tehostan niiden metsästystä. Sen jälkeen keskityn puhdistustyön haasteisiin. Ja vasta sitten aloitan tehostaamaan kuvaamista. On aivan turha hioa kuvaamisprosessia jos minulla ei ole mitään kuvattavaa.

Tai jos haluat palkata uuden työntekijän, niin olisi hyvä tehostaa omaa prosessiasi niin, että hakija on pysyy prosessissa mukana ennen ja jälkeen haastattelun. Hyvälläkään haastatteluprosessilla ei tee mitään, jos hakijaa ei saada haastatteluun tai hän ei jaksa odottaa päätöstä.

Kuhan pohdin, Kari…

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *