Taivas vai helvetti

Jokainen ihminen kuvittelee tietävänsä millainen on taivas. Se on kuulemma paikka, jossa aamut on ruusunpunaisia, päivällä syödään mannaa ja auringonlaskut ovat upeampia kuin yksikään tarina.

Ja juuri sitähän tavoittelemme . Täydellisiä aamuja, hienoja lounaita hyvässä seurassa ja leppeää iltatuulta kultaisessa auringonlaskussa. Täydellisiä päiviä henkilökohtaisessa taivaassamme.

Kaipaamme elämää, jonka olemme määritelleet taivaalliseksi. Elämään jonka tavoittelemisen vuoksi jaksamme rämpiä läpi ruuhkavuosien.  Ajattelemme, että pienen helvetin jälkeen saamme taivaan. Auvoisen elämän, rauhallisen elämän ja paremman elämän.

Monet tavoittelevat sitä taivasta läpi elämän. Se kuulemma tulee huomenna. Sitten kun lapset ovat vähän isompia. Sitten kun tämä projekti on ohi. Sitten kun tulee kesäloma. Tai viimeistään silloin kun lähdetään eläkkeelle.

Mutta entä jos sitä taivasta ei koskaan tule vastaan. Helvetin läpikäyminen syö matkalla voimat oman taivaan rakentamiseen. Matkalle voi osua surua, sairauksia tai muita murheita.

Entä jos ajattelisit ettet etsisi täydellistä taivasta tulevaisuudesta. Etsisit mieluummin pienen palan sitä joka päivä. Mieluummin edes pieniä palasia kuin se, että koko taivas menee sivu suun.

Kunhan pohdin, Kari…

Teksti on kirjoitettu töissä nuorten kirjoituspiirissä. Aiheena oli: Taivas vai Helvetti. Ja tämä oli minun lähestyminen asiaan.


Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *