Lähipäiväilyä ja teoriaa: Oppimiskäsitykset

Muutama harjoittelupäivä takana omassa harjoittelupaikassa eli työskentelyä nuorten kanssa. Paikka on siinä mielessä hyvä, että se on tuttu entuudestaan ja myös osa asiakkaista on tuttuja. Ja niinkuin kaikkeen opiskeluun kuuluu, niin myös teorioita pitää opiskella.

Ja seuraavilla lähiopiskelupäivillä käsitellään myös oppimiskäsityksiä ja siksi päätin kirjoittaa lyhyen tekstin niistä.  Eli näistä käsitellään seuraavat oppimiskäsitykset:

  • Behavioristinen oppimisteoria
  • Kognitiivinen oppimisteoria
  • Konstruktivistinen oppimisteoria
  • Sosio-konstruktivistinen oppimisteoria

Oppimisteorialla tai oppimiskäsityksellä tarkoitetaan mallia siitä miten ihminen oppii ja nämä teoriat ovat muuttuneet aikojen kuluessa. Nykymallien mukaan on tärkeää oppijan oma rooli oppimisessa sekä tiedon ymmärtäminen sekä ajattelu. Vanhoissa malleissa ajateltiin usein ettei ihmisen motivaatiolla ole merkitystä vaan ihminen on vain ärsykkeisiin reagoiva kone.

Behavioristinen oppimisteoria

Teorian synty ajoitetaan 1910- luvun alkupuolelle, jolloin tunnetuimmat behaviorismin ohjelmajulistuksena pidetyt kirjoitukset julkaistiin. Tämä teoria olettaa opettajan olevan aktiivinen toimija ja oppilaan olevan passiivinen. Oppilaan tehtävä on lähinnä tiedon vastaanottaminen.

Tyypillistä tälle teorialle on se, että opetukselle asetetaan tarkat tavoitteet ja kokonaisuus pilkotaan pieniin osasiin. Opetus etenee vaihe vaiheelta ja onnistumisista palkitaan. Eli mallin mukaan tiedot siirretään muuttumattomina opettajalta oppijalle. Eli voidaan sanoa, että opetus on tiedon kaatamista viisaasta päästä tyhmään päähän.

Eli opetuksen perusperiaatteet ovat lyhyesti seuraavat:

  • Oppija passiivinen
  • Opetus ulkoa säädeltävää käyttäytymisen muuttumista
  • Opettajan tehtävä siirtää malleja suoraan oppilaille, oppilas “vastaanottaja”
  • Palkitaan toivottuja tuloksia, yritetään vähentää ei-toivottuja
  • Palaute tärkeää
  • Arviointi määrällistä

Kognitiivinen oppimisteoria

Kognitiivinen oppimisteroria lähtee liikkeelle siitä mitä oppija osaa ja mihin hän kykenee. Oppiminen on aktiivista toimintaa. Oppimisen tärkeät tekijät ovat ongelmanratkaisu, ajattelu ja ymmärtäminen. Uusi tieto sidotaan aikaisempiin tieto- ja taitorakenteisiin. Olennaista on paranevat valmiudet erilaisiin ongelmanratkaisutilanteisiin. Opetuksen tärkein tehtävä ei ole tiedon lisääminen tai taidon mekaaninen toistaminen.

  • Oppija aktiivinen
  • Opetus oppimisen ohjausta
  • Opettajan tehtävänä motivointi, opittavan pohjustaminen
  • Mielekäs opiskelu
  • Oppija rakentaa tiedon ja ohjaa oppimistaan

Konstruktivistinen oppimisteoria

Tässä teoriassa ihmistä ei pideta tabula rasana eli tyhjänä tauluna. Siinä ajatellaan, että ihminen ei siirrä tietoa itseensä vaan rakentaa sen uudelleen. Eli oppija rakentaa vanhan kokemuksen ja tiedon perusteella tietämystä itselleen. Tiedon käsittely on tärkeä osa uuden oppimista ja myös se kuinka vanha tieto aktivoidaan uuden tiedon pohjaksi. Oppimiseen vaikuttavat myös omat tavoitteet, odotukset ja toiveet.

  • Oppija aktiivinen
  • Opetus
  • Opettaja luo oppimisympäristön, kysyy kysymyksiä ja antaa palautetta
  • Uusi tieto vanhan “päälle”
  • Oppija ohjaa oppimistaan

Sosio-konstruktivistinen oppimisteoria

Tämä on teoria, jossa huomioidaan myös sosiaalisen ympäristön vaikutus oppimiseen. Eli tieto ei synny pelkästään ihmisen omien havaintojen  tai ajattelun pohjalta vaan myös sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Eli opeteltavan asian pohjalla asian konteksti ja kulttuurillenen pohja. Opiskelijan tehtävänä on opetella kommunikointitaitoa ja kertoa näkökulmista ja tulkinnoista. Opettajan tehtävän on rohkaista opiskelijoita kokeilemaan ajatuksiaan erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.

Muutama erilainen teoria. Ja itse olen käsittääkseni käyttänyt paljon tuota ns. kogniniitivista teoriaa eli pohjustanut aiheen ja antanut opiskelijoiden itse tutustua ja sitoa tiedon omaan osaamiseensa.

Kunhan pohdin, Kari…

 

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *