Olisipa edes tulos- tai tavoitejohtamista

Kävin viime viikolla kahdessa eri kokouksessa. Toisessa olin kuunteluoppilaana ja toisessakin olisi pitänyt vain olla. Kokoukset olivat täysin eri maailmasta. Ensimmäinen oli dialogista johtamista ja toinen oli tuulahdus homeisesta siiloutuneesta maailmasta. Sellaisesta jossa johtaja haluaa olla määräilijä.

Ensimmäisessä kokouksessa hiukan alle nelikymppinen johtaja kävi tehokkaasti tunnissa asialistan läpi. Jokaiselle kohdalle tuli joko vastuuhenkilö tai asia kuitattiin käsitellyksi. Kokouksessa jaettiin vastuuta, sopivasti valtaa ja määriteltiin reunaehdot. Esimies toimi asioiden mahdollistajana ja osan tukihenkilönä.

Jälkimmäisessä kokouksessa sen sijaan kolmen tunnin aikana saatiin aikaiseksi vain yksi ennalta päätetty kabinettipäätös. Samassa kokouksessa ammuttiin alas kaikki ehdotukset tai ongelmat. Eli ns. analysointi ja kehittäminen puuttui kokonaan.

Tavoitejohtaminen

Joskus 1970 luvulla omaksuttiin suomalaisiin yrityksiin tulos- tai tavoitejohtaminen. Sama asia, mutta hiukan eri tavalla määriteltynä.  Johtamisen perusperiaatteen voi hyvin tiivistää Wikipedian kuvaukseen:

”Tavoite- ja tulosjohtaminen tarkoittavat samaa asiaa. Tavoite on tulevaisuudessa määritelty haluttu tila kun taas tulos tarkoittaa sitä, miten tämä haluttu tila on todellisuudessa toteutunut. Kysymys on siis saman asian tavoitellusta ja toteutuneesta ilmaisusta. Tavoitejohtaminen on ilmaisuna vanhempi kuin tulosjohtaminen,mutta niitä voidaan pitää toistensa synonyymeina.”, Wikipedia.

Tavoitejohtamisessa on oikeastaan kolme perusperiaatetta:

  • Esimiesten ja alaisten välisissä keskusteluissa sovitaan tavoitteet ja yritetään saada alaiset sitoutumaan niihin.
  • Tavoiteissa keskitytään tärkeisiin avainalueisiin. Päätetään mittarit joiden avulla toimintaa voidaan seurata.
  • Alaiselle jätetään vapaat kädet tavoitteiden saavuttamiseen.

Kuten perusperiaatteista näkee, niin tavoitejohtamisessa on tärkeää luoda tavoitteet sekä niihin liittyvät mittarit. Ilman niitä se on kuin lentämistä pilvessä ilman mittareiden apua. Ei ikinä tiedetä missä mennään ja mitenpäin.

Tavoitejohtamisprosessin päävaiheet noudattavat 1900-luvun alusaa määriteltyä perinteistä vaihejakoa. Sen mukaan johtaminen on

  • Suunnittelua
  • Toimeenpanoa
  • Valvontaa

Suunnittelu tarkoittaa yritystoiminnan tai yksikön päämäärien hahmottamista, tavoitteiden määrittelyä, tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden arviointia ja valintaa. Ja myös tarvittavien resurssien suunnittelua.

Toimeenpano on päätöksentekoa, joka vie yritystä kohti haluttuja tavoitteita. Valvonta on vertailevaa halutun suunnan ja toteutuneen välillä sekä toiminnallista, asioihin reagoivaa. Suomalaisessa tulosjohtamisessa asiat kylläkin nimetty hiukan toisin:

  • Tulosten määrittelyprosessi
  • Tilannejohtamisprosessi
  • Tulosten seurantaprosessi

Noissa näkyy hyvin ajanhengen kuva. Ajateltiin, että yritystä voi johtaa systemaattisesti kaavion perusteella. Tuo oppi on kuitenkin ohjannut ajatusta siihen suuntaan, että vaikkei yritystoimintaa voi suunnitella, niin suunnittelu työnä selkeyttää tavoitteita.

Onneksi suomessakin ymmärrettiin 1980- luvun alussa, että malli on kohtuullisen huono ja siitä puuttuu ohjaus joka kohdentaa sen oikelle alueelle. Ongelminahan tuolla oli se, että keskityttiin yksilöön. Mittaustavat olivat usein huonoja ja riittämättömiä ja menetelmä ei kannustanut yhteistoimintaan.

Minun mielestä johtajan pitää opetella edes tavoitejohtamisen perusteet eli opetella sen perinteinen jako: suunnittelu, toteuttaminen ja valvonta. Jos haluaa vain lisätä valvontaa, niin kannattaa miettiä että mitä valvoo.

P.S. Ensi kerralla sitten hiukan prosessijohtamisesta.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *