Kello, aika kuluu

Pitkä hiljaiselo loppumassa

Kevät, kesä ja syksy on mennyt pohtiessa sitä, että pyrinkö vielä kerran kouluttautumaan uudelle alalle. Ja olen ollut työharjoittelussa nuorten ohjaajana tai oikeastaan olen vaan hengaillut heidän kanssaan. Joskus kuunnellut murheita ja väliin yrittänyt varovasti neuvoa asioissa.

Pienen aikaa sitten laitoin hakemuksen koulutukseen eli pyrin opiskelemaan nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi. Pääsykokeet tai oikeammin haastattelu on jo ensi viikolla. Mikäli minut hyväksyttään kouluun, niin opiskelu alkaisi jo tammikuussa.

Opiskelu mietityttää koska täytän tammikuussa 60 vuotta ja valmistumiseen menee 1.5 -2 vuotta. Eli onko mielekästä tässä iässä pohtia uutta ammattia. Toisaalta se mahdollistaisi noin 5 vuoden työuran uudella alalla ja saisi siirrettyä omaa osaamista nuoremmille. Ja tarjottua olkapäätä ja keskustelutukea.

Mikäli fyysinen kunto ja äly pysyy tällä tasolla, niin tuo ura olisi täysin järkevä. Ja myöskin nuorten mielipiteet ovat olleet, että mene kouluun. Toisaalta turhautuminen työelämän turhiin koukeroihin on vaakakupin toisella puolella. Pystyisinkö sitten tekemään työtä täysipainoisesti vai turhautuisinko työympäristön jäykkyyteen.

Viikonlopun vaikein asia on päättää, että ilmoittaudunko haastatteluun. Ja myös päätös siitä, että mikäli minut hyväksytään opiskelijaksi, niin lähdenkö vielä tässä iässä etsimään uutta suuntaa. Toisaalta kylläkin sanotaan ettei vierivä kivi sammaloidu.

Kunhan mietin…

P.S. Tuohan tietäisi, että joudun pohtimaan asioita ja lähtisin uudelleen kirjoittamaan tätäkin blogia aktiivisesti.

 

 

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *