Satu tiistaista

Se oli tiistai, maanantain pikkuveli ja loppujen viikonpäivien esikuva. Loput viikonpäivät katsoivat maanantaita ja tiistaita ylöspäin. He olivat vanhempia ja viisaita. Mutta tiistai halusi aina päästä aloittamaan viikon. Olla ensimmäinen, joka määrittelee tulevaa.

Tiistai käveli pitkin metsiä, mantuja ja peltoja. Mietti monesti, että kuinka saisi viikon alkamaan tiistaista. Mietti myös kuinka voisi olla edelläkävijä. Hän mietti itsekkäästi, että hänen tehtävänsä olisi johtaa viikkoa ja määritellä sen suunta. Hän halusi horjuttaa maanantain valta-asemaa ja alkaa viikon aloittajaksi.

Tiistai halusi olla johtaja. Johtaja, joka kertoo kuinka viikko tehdään oikein. Hän yritti horjuttaa maanantain asemaa ja otti yhteyttä kalenterilautakuntaan. Yritti kertoa, että viikon kuuluu alkaa tiistaista. Hän myös yritti sekoittaa kelloja ja pyysi painolaitoksia painamaan uudenlaisia kalentereita. Mutta kukaan ei suostunut muutokseen. Viikkoa ei saanut alkamaan tiistaista.

Maanantai murehti tiistaita ja sitä, että tiistai halusi olla johtaja ymmärtämättä mitä johtajuus on. Johtajuus ei ole sitä, että sanotaan mitä tehdään vaan sitä että saadaan yhdessä tehtyä asioita. Johtajan tehtävä on olla palvelija.

Maanantai pyysi tiistain kävelylle ja kertoi, että kalenterissa ei ole tärkeintä kuka aloittaa viikon vaan sitä pitää katsoa kokonaisuutena. Sekunnit eivät voi tapella keskenään siitä, kuka aloittaa tunnin. Tunnit eivät voi tapella asemastaan. Eivät myöskään päivät eikä kuukaudet.

Jokaisen pitää miettiä asiakasarvoa eli miksi aikaa mitataan. Sillä kerrotaan ihmisille kuinka heidän elinaikansa menee. Ja siksi on turha pohtia kuka on tärkein tai viisain. Tai kuka aloittaa ajanlaskun. Kaikkien pitää tehdä töitä sen eteen, että ihminen osaa katsoa ajankulua.

Johtajuus on sitä, että saadaan asiakas tyytyväiseksi eikä suinkaan sitä että pääsee määräämään.

Tälläistä tänään…

 

 

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *