Virtauksen vai resurssien viilausta

Aika usein näkee Excel-ihmisten (sukupuolineutraali vaihtoehto) keskittyvän resurssitehokkuuden optimointiin eli keskitetään katse prosessin yksittäisiin osiin ja optimoidaan niitä. Se on täysin ymmärrettävää kun katsotaan tuotantoa prosessin suunnasta.

Resurssitehokkuus on aika perinteinen tapa hyödyntää erilaisia laitteita ja muita resursseja. Eli keskitytään vaikka valokuvausstudion maksimaaliseen hyödyntämiseen. Sitä voi mitata hyvin yksinkertaisella tavalla eli resurssitehokkuudella.

Resurssitehokkuudella on oikeastaan kaksi eri tarkoitusta. Ensimmäinen on se, että prosessin osat on tunnistettavissa ja jaettavissa eri tekijöille.Toinen niistä on ns. mittakaavaetu eli niputetaan samankaltaisia asioita yhteen, jotta niitä on nopeaa tehdä. Eli valokuvausstudion tapauksessa niputetaan yhdelle päivälle mahdollisimman monta henkilökuvausta, jotta resurssia käytetään tehokkaasti.

  • Resurssi: Valokuvausstudio
  • Resurssin käyttöaika: 6 tuntia, kuvausaika
  • Resurssin ajanjakso: 8 tuntia, vuokrausaika
  • Resurssitehokkuus:  6/8 h = 75%

Eli ajatellaan tuota asiaa valokuvaajan kannalta. Hän varaa saman ajan sekä kuvaamiseen että myös jälkikäsittelyyn eli kolmen päivän kuvaussessiolla ensi kuvaa yhtä asiakasta 2 tuntia ja myöhemmin käsittelee kuvia 2,5 tuntia. Eli käyttää asiakkaaseen aikaa neljä tuntia.

Hän tarvitsee käytännössä silloin kahta eri resurssia eli studiokuvausta ja sen jälkeen käsittelyaikaa. Eli kolmen päivän kuvaussessio vaatii kahta eri resurssia eli studio- ja käsittelyaikaa. Yksi asiakas vaatii silloin 4.5 tuntia aikaa. Ja resurssipainotteisessa pyritään mahdollisimman tehokkaisiin resurssien käyttöön eli työaika ja tarvittavien laitteiden resurssitehokkuus on tärkeää.

Virtaustehokkuus

Toisaalta voimme tutkia asiaa virtauksen kautta. Kyse on silloin hiukan eri asiasta eli siinä mitataan virtaustehokkuutta eli paljonko virtausyksikkö jalostuu tiettynä ajanjaksona. Eli hiukan hankalasti sanottuna virtaustehokkuustarkastelussa arvo määräytyy virtausyksikön näkökulmasta.

Käytännössä katsotaan kuinka hyvin prosessi jalostaa virtausyksiköitään. Ja yllä olevassa esimerkissä virtausyksikkö on yksi henkilökuvaus. Ja hyvin virtaustehokkaassa prosessissa odotusaika puristetaan minimiin, jolloin asiakkaan työ valmistuu nopeasti.

Eli yllä nopean virtaustehokkuuden mukaan suunniteltu valokuvausprosessi on hyvin erilainen kuin resurssien tehokkaan käytön kannalta suunniteltu prosessi. Eli yksinkertaisessa henkilökuvauksessa kuvaus sekä sitä seuraava käsittely tehdään yhtäjaksoisesti, jolloin turha odotusaika minimoituu.

Ensimmäisessä eli resurssitehokkaassa prosessissa asiakas saa kuvan 4.5h (kuvaus/käsittely)+48 h ajan jälkeen. Eli noin kaksi päivää kuvaamisen jälkeen.

Virtaustehokkuus: 4.5 h / 52.5 h = 0.09 eli noin 9%

Jälkimmäinen esimerkki:

Virtaustehokkuus: 4.5h / 4.5 h = 100%

Mutta studion resurssitehokkuus on täysin erilainen. Ensimmäisessä vaihtoehdossa se voidaan saada ns. ”asetusaikoineen” 75-100% välille. Ja jälkimmäisessä vaihtoehdossa 8 tunnin päivässä pystytään kuvaamaan noin 4 h/pv eli resurssitehokkuus on vain 50%.

Tätä on mielestäni Lean eli virtaus- ja resurssitehokkuuden ymmärtämistä. Eli kyse ei ole hukan poistosta vaan prosessin optimoinnista kustannustehokkuuden ja asiakastyytyväisyyden suunnasta.

Kunhan pohdin, Kari…

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *