Komponenttiajattelua kokonaisuuden sijaan

Päivitän 1980- luvulla tehtyä ”high speed photography”- salamaohjainta 2020- luvun tasolle. Tehtävä on pieni eli pari kolme komponenttia, hiukan koodaamista ja testaamista. Ehkä pikkuisen käyttöliittymäsuunnittelua.

Ja tuossa näkyy hyvin 1980-1990- luvun ajattelun eroaminen nykypäivästä. Se näkyy siinä kuinka asioita suunniteltiin. Suunniteltiin kokonaisuuksia niinkuin nytkin, mutta ajatusmaailma on erilainen.

High speed photography eli nopean liikkeen pysäyttäminen, on yksi valokuvauksen haasteista. Siinä kuvataan jotain nopeaa ilmiötä. Jotain sellaista mitä on silmällä vaikea havainnoida ja monikin nykypäivän harrastelija tekee sen pysäyttämällä liikkeen salamavalolla.

Kuvassa olevan vedellä täytetyn ilmapallon kuvaamisen tein pimeässä. Pallon räjähdys kuvattiin osateholla välähtäneen salaman avulla. Osateholla moderni salavalolaite lyhentää valotusajan jopa alle 1/20000 sekunnin mittaiseksi.

80-90- luvulla kyseinen salamaohjain tehtiin yleensä rakentamalla oikeanlaisista piireistä. Projekti suunniteltiin kokonaisvaltaisesti:

– Rakenna laite, joka äänen kuullessaan laukaisee salaman 100 millisekunnin päästä. Jos mahdollista, niin tee säädettävä viive. Kytke laite salaman täsmäysjohtoon.

Ja speksien mukaan syntyi yleensä laite, jossa oli esim. mikrofoni ja plugi salaman kiinnittämiseen ja se sisälsi nipun elektroniikkakomponentteja.

Nykypäivä

Nykyään puhutaan usein järjestelmästä eikä suinkaan laitteesta. Jo pelkkä sana järjestelmä kuvaa ajatusmaailman muuttumista eli sitä että kokonaisuus koostuu komponenteista ja niiden välisistä rajapinnoista.

Kuvaa katsoessa huomaa hyvin ajatusmaailman muuttuneen eli komponenteista koostamisen ja rajapintojen käyttämisen. Eli omassa uudessa ohjaimessa mikrofoniyksikkö keskustelee analogisen rajapinnan yli pienelle ”sulautetulle”. Ja se juttelee digitaalisen rajapinnan yli salamaa ohjaavalle piirille.

Tässä tapauksessa on kyse hyvin yksinkertaisesta laitteesta eli laitteesta joka reagoi ääneen ja väläyttää salaman.  Siltikin sieltä löytyy kaksi kolme rajapintaa, elektroniikkasuunnittelua, koodaamista, projektin johtoa, suunnittelua ja ostotoimenpiteitä.

Ihmettelen aina kun puhutaan ”Full Stack”- osaajien etsimisestä, mutta harvemmin ”Full Stack”- esimiehen etsimisestä. Eli esimiehen, joka osaa monialaisalaisjoukosta koostaa jokaiseen projektiin täsmäosaajien joukon. Eli henkilöstä, joka pystyy ymmärtämään tiimityön ja hetkellisten tiimien voiman.

Kunhan pohdin, Kari…

 

One comment

  1. Mahtava ajatus tämä full-stack esimies.

    Vaikeaa on vain viestiä tämä kokonaisuuden ajattelukyky. Onko käsitystä miten sen esittää, markkinoi ja viestii rekrytointitilanteessa? Erityisesti siten, että ei vaikuta ylimieliseltä.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *