Giljotiini nimeltä omistaja-arvo

Joskus 1980- luvulla keksittiin kuinka yritykset tuottavat omistajilleen eli osakkeenomistajille mahdollisimman paljon rahaa. Ja tälle idealle keksittiin oikein kuvaava nimi: omistaja-arvon maksimointi.

Olen usein insinöörinä miettinyt sitä, että miten talousalan asiantuntijat voivat puolustaa insinöörin näkökannalta täysin idioottimaista toimintatapaa. Siis tapaa, jossa omistaja-arvo kasvaa siinä suhteessa mitä vähemmän tehdään kehitystyötä ja mitä tiukemmalle työnteko kiristetään.

Omistaja-arvon maksimointihan tarkoittaa sitä, että ammattijohtajan palkka on käytännössä riippuvainen siitä, miten paljon hän tuottaa rahaa osakkeenomistajille. Eli hänen tärkein tehtävänsä on tuottaa rahaa omistajille eikä suinkaan huolehtia yrityksen tulevaisuudesta pitkäjänteisesti.

Tämähän tarkoittaa sitä, että oikeaan lopputulokseen päästäkseen hänen pitää leikata ankarasti kustannuksia: tuotekehitystä, palkkakuluja ja tuotantokuluja. Poistaa keskijohtoa, varastoa ja varoa investointeja. Siis kaikkea, mitä tarvitaan hengissä pysymiseen. Ja toisaalta käytännössä kaikki irtoava raha pitää jakaa ulos osinkoina tai pitää keinotekoisesti nostaa osakkeen arvoa. Jos arvo ei muuten nouse, niin ostetaan yritykselle omia osakkeita.

1980- luvulla opittiin työkalut omistaja-arvon nostamiseen.  Opeteltiin irtisanomaan työntekijöitä, ahdistamaan heitä liittojen ulkopuolelle, huononnettiin työolosuhteita. Palkankorotukset lopetettiin tai vähintäinkin uhkailtiin tuotannon siirtämisellä Kiinaan. Ihan samalla tavalla alihankkijat ja tavarantoimittajat ahdistettiin nurkkaan. Leikattiin hintoja ja alihankinnasta maksettavaa hintaa. Politiikan puolella ehdoteltiin yritysverojen laskua ja tukiaisia.

Jos omistaja-arvon maksimointi olisi ollut oikea tapa nostaa kansantaloutta ylöspäin, niin olisi kuvitellut sen nostavan ainakin investointien määrää. 1980- luvulla investointien osuus oli 20.5% Yhdysvaltojen kokonaistuotannosta. Sen jälkeen se onkin pudonnut 2009 mennessä 18.7%. Eli vaikuttaa, että omistaja-arvon maksimointi vähentää investointeja. Ja pakkohan sen on tehdä niin, eihän rahaa voi jakaa osakkeenomistajille jos investoi.

Väitetään, että jos yrityksiä johdetaan osakkeenomistajien edun mukaisesti, niin se ei kauheasti hyödytä kansantaloutta. Ongelmat ei edes lopu tähän, sama asia ei myöskään edistä yritysten omaa tilannetta, vaan ne hiljalleen tappavat itsensä.

Mietin vain, että kun katson nykyisen eduskunnan ja hallituksen talouspolitiikkaa, niin ohjaakohan sitäkin yritysmaailmasta tulevan pääministerin väärät kuvitelmat omistaja-arvon maksimoinnin vaikutuksista hengissä pysyviin yrityksiin.

Kunhan pohdin, Kari…

 

 

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *