Pientä haastamista

Mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä helpommin alan tunnistamaan muiden tekemän vähättelyn ja syyt sen takana. Ja yhä paremmin osaan reagoida siihen oikealla tavalla, en välitä siitä enää. Ja yhä useammin haastan vastapuolen näyttämään mitä hän osaa.

Olen yhä enemmän alkanut kyllästymään suomalaiskansalliseen tapaan toimia eli siihen ettei arvosteta muiden saavutuksia ja väitetään, että kyllä minäkin osaan. Arvostan sitä kun joku todella osaa, mutten kauheasti tyhjänpuhujia.

Näin jälleen kerran tänään samanlaisen esimerkin ja jäin pohtimaan, että mistä se vähättely kumpuaa. Kumpuaako se omasta itseluottamuksen puutteesta vaiko siitä, että saa jonkinlaista tyydytystä toisen lyttäämisestä maanrakoon. Siitä, että voi kyseenalaistaa toisen osaamisen.

Minulla meni vuosia siihen, että kuvittelin muiden osaavan enemmän kuin itse osaan. Nykyisin tiedän miksen tunne osaavani. Vastaus on yksinkertainen,ymmärrän sen että mitä enemmän tiedän niin sitä enemmän minulle aukeaa kysymyksiä. Olen hiljalleen oppinut, että asiantuntija on ikuinen oppipoika. Hänen pitää muistaa, että kuppi on aina puolityhjä.

Nykyisin kun joku väittää minulle jotain, niin pyydän aika nopeasti perusteet väitteeseen. En enää hyväksy väitettä: asia on yleinen totuus, näin on aina tehty tai joku on sanonut jossain. Jos joku väittää pystyvänsä johonkin, niin sanon että näytä. Minusta oma taidot pitää pystyä todistamaan.

Kolikon kääntöpuolena on se, että olen myös itse valmis näyttämään kuinka teen asiat. Eli jos väitän pystyväni, niin myös yritän tehdä sen eteen jotain. Joskus onnistun, joskus en.

Jos joku aliarvio osaamistasi niin haasta toinen. Pyydä hänet näyttämään, että mitä hän oikeasti osaa. Tulet huomaamaan aika nopeasti sen, että suurin osa alkaa etsimään pakotietä ettei joudu oikeasti kertomaan osaamisestaan.

Oikeat osaajat erottaa siitä, että he ovat valmiita jakamaan osaamistaan sinulle eikä painamaan maanrakoon. He tietävät saavansa siitä jotain vastineeksi. Joko sinun osaamistasi tai saavat kirkastettua omaa osaamistaan itselleen.

Kunhan pohdin, Kari…

 

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *