IoT, ihmeellistä tietotekniikkaa vaiko nykysanoin älytekniikkaa

Vanhenemisessa on hyvä puoli. Nimittäin se, ettei enään hötkyile kaikesta uudesta ja ihmeellisestä. Erityisesti kun se uusi, hieno ja moderni asia voidaan johtaa yleensä vuosikymmenien päähän. Yksi tälläinen asia on IoT.

IoT- Internet of Things on yksi tälläinen asia. Historia juontaa kymmenien vuosien päähän, mutta nyt se on jokaisen huulilla. Ehkä vain siksi, että muotisanoja on niin mukava toistella ja IoT.stä on tullut tämän ajan mantra.

Wikipedia kertoo IoT:sta aika yksinkertaisesti:

Esineiden internetillä (engl. Internet of Things, lyhyemmin IoT, myös teollinen internet) tarkoitetaan internet-verkon laajentumista laitteisiin ja koneisiin, joita voidaan ohjata, mitata ja sensoroida internet-verkon yli. IoT:n käsite on ollut käytössä ensimmäisen kerran jo 1990-luvulla; englanninkielistä termiä ehdotti Kevin Ashton vuonna 1999.

Eli kyse on perusperiaatteeiltaan hyvin yksinkertaisesta asiasta: mittaamisesta, jonkin laitteen ohjaamisesta tai tiedon keruusta. Ja IoT- termi määrittelee asian tapahtuvan internet- verkon yli. Asian yksinkertaisuuden ymmärtämistä auttaa, mikäli tuntee IoT:n esiasteita.

IoT:n esiasteita olivat aikoinaan Internetin yli ohajttu leivän paahdin sekä kahvikannu, jota seurattiin kameran avulla.  Pitää myös muistaa Xerox:n kokisautomaatti.

1990: Considered the first IoT device, John Romkey created a toaster that could be turned on and off over the Internet for the October ’89 INTEROP conference. Dan Lynch, President of Interop promised Romkey that, if Romkey was able to ”bring up his toaster on the Net,” the appliance would be given star placement in the floor-wide exhibitors at the conference. The toaster was connected to a computer with TCP/IP networking. It then used an information base (SNMP MIB) to turn the power on. (See also: Xerox PARC networked coke machine)

Lähde: Postscapes.

Samoja asioita, joita IoT:lla voidaan tällä hetkellä tehdä, on voitu tehdä jo vuosikymmeniä. Talo- ja teollisuusautomaatiossa on osattu ohjata järjestelmiä asynkronisten linjojen yli ja lukea toimilaitteiden tiloja. Yksi jokapäiväisimmistä IoT:n ratkaisuista on kirjaston kirjojen lainaus eli siellä voidaan seurata yksittäisen kirjan liikkeitä. Ja on paljon muitakin ratkaisuja.

Nykyisin kun puhutaan IoT:sta uutena teknologiana, niin kannattaa muistaa miten tähän läsnä-älyyn on saavuttu. Eli tutkia ubiquitous computing- termiä ja todeta historian johtavan 1980- luvun lopulle asti. Ja huomata, ettei kyse ole uudesta tekniikasta vaan siitä, että vanhoja toimintatapoja voidaan nykyään hyödyntäää erilailla.

IoT:n tärkeys ei ole siinä, että pystymme hallitsemaan verkon yli erilaisia laitteita. Sen tärkeys on siinä, että nyt meillä on ensimmäistä kertaa tekniikkaa käytössä jolla voimme kerätä tietoa kohtuullisen rajattomasti ja kaivamaan sieltä informaatiota. Kyse ei ole tiedonsiirto- tai mittaustekniikasta vaan informaation hallinnasta.

Kunhan pohdin, Kari…

P.S. Tämän viikon kirjoitusten aihealue on IoT. Eli kirjoitan viisi kevyehköä kirjoitusta aiheesta.

 

 

 

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *