Kouros ja alitajunta

J. Paul Getty museon Kouros, patsas alastomasta miehestä, on yksi taidehistorian tunnettu tarina jossa asiantuntijatkin menivät vipuun. Taidekauppiaalta tulleen tarjouksen jälkeen kouros otettiin tutkimuksiin Gettyn museolle.

Sitä verrattiin muihin kouroksiin joita on noin 200 kappletta. Eli onko tämä löydetty patsas hyvin säilynyt veistos alastomasta nuoresta miehestä ja onko se aito. Kouros vastasi tyylillisesti Anavyssoksen kourosta ja tutkimusten mukaan se oli tehty oikeasta paikasta louhitusta dolomiittimarmorista ja sitä peitti oikeanlainen kalsiittikerros. Se arvioitiin vanhaksi ja sitä ei pidetty modernina väärennöksenä.

Mutta sitten alkoivat ongelmat, taidehistoroitsija Zeri hämmentyi veistoksen sormia, Evelyn Harrison tunsi patsasta katsoessaan että jokin on pielessä ja monella muullakin asiantuntijalla oli tunne ettei kaikki ole kunnossa.

Jatkotutkimuksissa ilmeni patsaan olevan väärennös.  1980- luvun Roomassa tehdyn patsaan pintaa oli vanhennettu perunahomeen avulla ja asiakirjat väärennetty vastaamaan patsaan tarinaa. Gettyn luettelossa taitaa nykyään lukea patsaan kohdalla: Patsas 530 ekr tai väärennetty.

Tarina on hyvä esimerkki siitä, että kuinka loogisella tutkimisella voidaan pyrkiä todistamaan väärennöstä oikeaksi määrittelemällä toive määrätyn suuntaiseksi. Mutta vielä parempi esimerkki siitä kuinka alitajunta varoittaa meitä asioista. Sieltä putkahtelee varoituksia, ohjeita ja tuntemuksia ja väliin itsekkään emme ymmärrä miksi.

Polkupyöräilyä

Tarina tuli mieleen sen jälkeen, kun ihmettelin että mikä ihme minua häiritsi yhdessä kaupan asiakkaassa. Ja miksi epäilin ettei hän väistä senttiäkään kaupan kapealla käytävällä. Alitajunta vain sanoi, että minun on parempi väistää.

Se oli sama asia kuin osalla asiantuntijoita heidän nähdessään kouroksen ensikerran. Tunne, ettei kaikki ole oikein, mutta tietämättä mistä ja miksi ajatus tulee mieleen.

Itse ihmettelin miksi hyvin pukeutuneen ihmisen kohdatessa tuli varoittava tunne. Jokin oli vain väärin tietämättä sitä, että mikä. Tiesin vain ettei hän väistä, mutten edelleenkään tiennyt että miksi.

Se alitajunta kyllä kertoi hetkeä myöhemmin mistä on kyse eli polkupyöräilijästä joka varaa koko pyörätien itselleen. Hän on omalla ajotavallaan rakentanut jonkinasteisen varoituksen mieleen; tuo on se tyyppi joka kuvittelee omistavansa pyörätien ja tuhisee takana kun muut pysähtyvät punaisiin valoihin.

Ihminen pystyy tekemään vain yhden kerran ensivaikutelman. Mutta suurin ongelma on se, ettei kukaan tiedä missä se tehdään. Tehdäänkö se kokoushuoneessa, hississä vai pyörätiellä. Ja sitä ensivaikutelmaa on vaikea muuttaa.

Kunhan pohdin, Kari…

 

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *