Pari sanaa visualisoinnista ja kanbanista

Aina silloin tällöin kuulee lauseen: Sitä mitä ei näe, niin sitä ei ole. Ja digitalisaatio on hyvä työkalu tämän lauseen toteuttamiseen eli todellisen informaation piilottamiseen. Ja kanban on yksi asioista, jonka tehon voi piilottaa digitalisoinnin avulla eli piilottamalla viestin sanoman.

Kanban on  imuohjattu menetelmä tuotannon tehostamiseen. Kanban (看板) voidaan kääntää yksinkertaisesti sanalla kortti. Eli kortilla visualisoidaan tarve ja menetelmiä on mm. yhden ja kahden kortin järjestelmät.

Kanbanista on tehty erilaisia versioita teolliseentuotantoon, ohjelmistotuotantoon ja vaikkapa omaan ajanhallintaan. Ja kaikissa näissä on olennaista se, että tarvetta visualisoidaan kortilla, joko tuotanto tai liikuttelukortilla. Eli tarve voidaan näyttää visuaalisesti.

Kanbanissa on korttien lisäksi toinen tärkeä periaate eli se on imuohjattu eli tuotteita tuotetaan periaatteessa vain tarpeeseen. Ei harrasteta sosialistista maista tuttua kiintiötuontantoa, jolloin etukäteen päätettiin vaikka tarvittavien talvitakkien määrä.

Idea kanbaniin on kotoisin 1940-1950-luvulta ja vieläpä amerikkalaisesta ruokakaupasta, jonka varastojen hallinnasta Taiichi Ohno muokkasi yhden tehokkaimmista tuotannonohjauksen osista. Visuaalisiin kortteihin perustuvan ohjauksen.

Se mitä japanilaiset näkivät ruokakaupassa on kanbanin sydän eli myymälähenkilökunnan hyllyjen täyttöasteeseen perustuva tuotteiden tilausjärjestelmä. Eli harjaantuneella kauppiaalla oli mielessä eri tarvikkeiden hälytysrajat ja hän pystyi mieltämään hyllyjen täyttöasteella niiden kiertonopeutta.

Kauppias näki kaupan tilanteen. Puuttuuko jotain, onko jokin asia loppumassa ja mikä tuote ei kierrä. Hänellä on kokoajan visuaalinen informaatio ja tuntuma kaupan tilasta. Ja tämä sama idea vietiin autotehtaalle eli visuaalisilla korteilla huolehdittiin tavaroiden, osien ja puolivalmisteiden tilaamisesta.

Kun kortit ruuhkautuivat johonkin niin löytyi pullonkaula. Jos jossain ei ollut kortteja aikoihin, niin oli kyse vajaatuotannosta ja parhaimmillaan korttien soljumisesta pystyi tarkistamaan kuinka kauniisti tuotanto virtaa. Kyse oli näkemisestä.

Kyse oli aivan samasta asiasta kuin kauppiaalla, hän tarkisti hyllyjen täyttöasteesta tarvittavat tuotetilaukset. Hylly oli kanban- järjestelmä joka kertoi asiakkaiden ostomäärät, tilaustarpeen ja myös sen, että mikä tuote sai poistua valikoimasta. Kyse oli näkemisestä.

Kun ensi kerran kysyt, että millainen digitaalinen kanban-taulu tarvitaan, niin pyyhi sana digitaalinen pois. Sen digitaulun voi korvata keskellä työtilaa olevalla jättikokoisella valkotaululla, josta näkee kahvia hakiessa kokonaistilanteen ja voi ihmetellä miksi asiat ruuhkaantuvat tai miksei jollakulla ole töitä. Tietoa ei kannata piilottaa digitalisoinnin ihanuuksia etsiessä pois näkyvistä.

Kuhan nyt vaan pohdin, Kari…

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *