Sivityssanoja peräkkäin – tuskin asiantuntijuutta

Hän oli eternelli ihminen, ammatiltaan kartografi. Hän vilkaisi pakatessaan kuvaa junonisesta naisesta, vaimostaan jonka kalamiteetti vei. Ikä puolestaan vei mieheltä  mahdollisuuden työskennellä kaaderissa.

Hän katselin kuinka fatölji vietiin muuttoautoon ja jäi tuijottamaan viimeisiä kertoja estuaaria. Näkymää, jota oli katsellut dekadien ajan. Silmäkulmastaan hän näki muuttomiehen gestikuloivan ja mietti mikä hänellä on hätänä.

Käveli muuttomiehen luokse joka ihmetteli kuinka glyptoteekki pakataan. Ja samalla hän muisteli mistä hänen oma inklinaationsa syntyi noita kohtaan.  Toisaalta, olihan hänen edesmennyt vaimonsakkin ollut kiinnostunut krinoliineistä ja mantiljoista.

Hän mietiskeli itsekseen, että johtuuko defaitismi siitä että muutoksen tuulet puhaltavat. Vaiko siitä, että hän sai dekreetin muuttaa pois virkamiehille varatulta asuinalueelta.

Mutta niihän se on, niinkuin vanha sananlasku sanoo: Aikansa kutakin. Ja mies mietiskeli uutta elämäänsä uudessa residenssissä.

Asiantuntijuus ei synny hienoista termeistä ja niiden käytöstä. Vaan se syntyy tutkimusten mukaan siitä, että pystyy kertamaan omasta alastaan ymmärrettävästi.

Kuhan pohdin, Kari…

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *