Diginatiivi – täysin väärin ymmärretty käsite

Edelleen aika ajoin putkahtelee esille ajatus, että nykyajan nuoret ovat diginatiiveja ja osaavat käyttää laitetta kuin laitetta. Siis kun puhutaan mobiililaitteista, tableteista tai tietokoneista. Ei siis puhuta vaikka hellasta.

Ja me vanhukset olemme edelleen kuulemma kivikautisella tasolla samojen laitteiden käytössä. Ne nuoret vaan osaa katsoa Google Mapsistä, tarkistaa Googlesta, chatata WhatsApilla tai jollain muulla pikaviestimellä ja pystyy tubettamaan. Ei me vanhat sitä osata.

Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka on todennut, että puolet nuorista on tietotekniikan peruskäyttäjiä eli kuluttajia. Ja vain noin 10% koko joukosta pystyy taitavasti luomaan uutta, ohjelmoimaan tai tekemään hyvää videota tai kuvaa.

Samaa sanovat muutkin opettajat eli peruskäyttö luonnistuu monilta, mutta pahimmillaan 20% diginatiiveista ei osaa edes liittää sähköpostiin liitetiedostoa. Ja aika monella on ongelmia sen jälkeen kun poistutaan pikaviestimien ja googlauksen maailmasta eli joudutaan tekemään tietokoneilla töitä;  esimerkiksi perustekstinkäsittelyä, taulukkolaskentaa tai kuvankäsittelyä.

Diginaatiivi ja tietotekniikan hyvä hyötykäyttö on oikeastaan virhekuvitelma. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että oletetaan nykyiseen digimaailmaan syntyneiden olevan hyviä tekniikan käyttäjiä. Diginatiivius kuitenkin liittyy vain ajatukseen, että onko syntynyt ennen vai jälkeen mobiililaitteiden ja internetin maailmaa. Käsitteenhän keksi Marc Prensky vuonna 2001.

Jos se on peruste diginatiivien osaamiselle, että on syntynyt aikana jolloin kaikki voivat käyttää digilaitteita, niin samalla perusteella minun ikäkauden ihmiset ovat kaikki huippuautoilijoita. Me olemme syntyneet aikana, jolloin kenellä tahansa aikuisiässä oli mahdollisuus hankkia ajokortti. Olemme kasvaneet huippuautoilijoiksi.

Kuhan pohdin, Kari…

 

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *