Myydään Rolls Royce

Muistan kun olin paikallisen softafirman haastattelussa muutamia vuosia sitten. Ja muistan sen pomon soiton, joka sanoi etten sovi heille. Olen kuulemma haastattelijoiden mielestä liian radikaali. En kyllä oikeastaan ihmettele asiaa ja olisin silloin kyllä sanonut ei työtarjouksellekkin.

Muistan kun aloitin allalla 80- luvun lopussa, niin työtehtävät oli asiakkaiden ongelmien ratkaisua. Tietojärjestelmien tarkoitus oli tuoda lisäarvoa työnteolle: helpottaa, nopeuttaa ja järkeistää. Ja ratkaisuja tehtiin niistä lähtökohdista ja etsittiin tekniikka ongelmaa varten.

Sitten yhdeksänkymmenluvulla tuli jossain välissä oikea teknologinen buumi ja internetkin alkoi valloittamaan maailmaa. Uusia tekniikoita, ohjelmointikieliä ja ratkaisuja tuli roppakaupalla. Ja jossain välissä tekniikka ohitti käyttötarkoituksen.

Olin 2000- luvun alussa yrityksessä töissä, jossa asiakas tarvitsi intranetin. Ja pomo päätti parhaan tekniikan ja vain siksi, että hänelle oli sanottu sillä tehtävän parhaat intranetit. Asiakas oli lopputukokseen tyytyväinen, pomo ei. Ja yksinkertaisesta syystä; tein ratkaisun asiakkaan tarpeita palvelevasta suunnasta enkä suinkaan teknologian suunnasta. Eli käytin ammattilaisen omaa harkintaa ja koodasin koko projektin väärällä kielellä. Sellaisella, jolla sai asiakastarpeet täytettyä ja tehtyä ylläpidettävän järjestelmän.

2000- luvulla näki, että maalaisjärki hiljalleen kuihtui pois projekteista. Ensin päätettiin tekniikka ja sitten yritettiin upottaa asiakkaan ongelma sen tekniikan sisälle. Asiakkaiden kanssa kinattiin siitä, että käytössä oleva tekniikka ei anna mahdollisuutta tuollaisen prosessin noudattamiseksi. Ja kun tuota katseli sellaiset viisitoista kuusitoista vuotta, niin hiljalleen alkoi kypsymään ajatus mielekkäästä työstä. Sellaisesta, jossa ongelmiin voi vaikuttaa.

Olen miettinyt pitkään, että miksi pidän koodaustaitoja edelleen yllä vaikken tiedä tarvitsenko niitä enään ikinä. Pidänkö vain siksi, että voin sanoa edelleen osaavani, siksikö että odotan ihmettä vai siksikö että edelleen rakastan ongelmien ratkaisua. Nykyään vain ratkaisen pienessä mittakaavassa omia ongelmia, mutta toisaalta on aivan sama että kirjoitanko 100 rivin koodin vai kymmenientuhansien rivien. Molemmat vaativat samaa loogista ajattelukykyä, taitoa vaan skaalataan toisessa suuremmaksi.

Se oli minulla lopunalukua tällä alalla kun kysyin haastattelussa, että mitä tehdään kun nähdään asiakkaalle toimitettavan väärää ratkaisua. Haastattelijoiden vastaus oli se, että asiakas on tilannut ja se toimitetaan. Heitä ei kiinnostanut ratkeaako asiakkaan ongelma vaan oma laskutus.

Kuhan pohdin, Kari…

P.S. Jos keksit minulle käyttöä, niin kuuntelen ehdotuksia.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *