Onnellisuuden raaka-aine

Pyöräilin eilen hiljakseen kaupasta kohti kotia. Ohitin jonkin punaisen amerikkalaisen avoauton, joka oli tienreunassa parkissa. Autossa istui mies joka seurasi ohikulkijoita. Jatkoin rauhallista pyöräilyä seuraaviin liikennevaloihin.

Auto jäi parkkiin selkäni taakse ja ylitin tien vihreillä valoilla ja jatkoin matkaa kohti Winterin mutkaa. Takaa kului V8- moottorin mörähdys ja ajattelin auton lähteneen liikkeelle. Ajellessa pyörällä katselin tien toisella puolella olevan nuorenparin kävelyä. Keskittynyttä keskustelua, poskien punastelua ja selvää ihastumista.

Selän takana auto selvästi seisoi liikennevaloissa, moottorin kumu vain kuului. Ja sitten vaihtuivat valot. Kierrokset nousivat, moottori mörähti ja kuului selvästi kiihdytyksen ääni. Auto suhahti ohi ja en edes viitsi sanoa mitään kaupunkinopeuksista.

Syrjäsilmällä autoa seuratessa näki sen mikä oli auton omistajalle tärkeintä. Hänen päänsä pyöri ajon aikana ja hän yritti tarkkailla, että nähdäänkö hänen kiihdytys. Selvästi huomasi, että hänen onnistumisen tunteensa tuli siitä, että hieno auto ja reipas kiihdytys huomataan. Ja ei siinä ole mitään väärää.

Mielenkiintoinen asia ja siitä tulee mieleen jossain Mihaly Csikszentmihalyin kirjassa esitetty ajatus, että arpajaisvoitto ei nosta onnellisuuden  tunnetta kuin hetkeksi ja sen jälkeen onnellisuus palaa alkuperäiselle tasolle.

Samalla logiikalla autoa kiihdyttäneen ihmisen onnellisuus ei parane vaikka hänellä olisi kuinka hieno auto allaan. Vaan se onnellisuus perustuu siihen, että kuinka hyvin hänen kiihdytys huomataan. Eli onnellisuus syntyy hänelle itsetunnon hivelystä.

Lammaskoira on onnellinen saadessaan paimentaa lampaita. Mikä on se asia joka tekee sinusta onnellisen?

Kuhan pohdin, Kari…

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *