Valta tuo vastuuta

PIkkupoikana kävelin pitkin kattoja. Talsin pitkin lautoja jotka olivat kattotuolien (nykyisin kattoristikot) päällä. Ihmettelin perustuksia tehtäessä harjaterästen taivuttamista ja kiinnittämistä surrilangoilla toisiinsa. Surraamista varten oli ihan oma työkalunsa. Ja tein noita syystä, isäni rakensi omakotitaloja.

Hän oli duunari, kirvesmies ja työväenluokan ihminen. Käsillä tekijä ja nykyisen mittapuun mukaan alempiarvoinen ihminen. Hänellä ei ollut akateemista sivistystä, sivistystä joka tekee ihmisestä hyvän.

Mutta hänellä oli jotain sellaista taitoa mikä  liian monelta nykyihmisiltä puuttuu. Sitä kutsuttiin taidoksi opettaa lapsilleen suvaitsevaisuutta, hyviä tapoja ja asioiden ennakkoluutotonta tutkimista. Hän opetti, että että asioita pitää tutkia jotta niistä voi olla mielipide.

Kävimme kuuntelemassa oopperaa, operettia ja katsomassa näytelmiä. Tutustuimme museoihin ja voimalaitoksiin. Napsimme kaloja pienistä puroista lapissa ja bussiretkeilimme Lofooteille. Ja monekin retken taustalla oli oppiminen ja tutkiminen. Vesivoimankin luonteen oppii paremmin kun kuulee veden pauhun turbiinien läpi ja ammattilainen kertoo kuinka voimala toimii.

Hän opetti myös käytöstapoja ja suvaitsevaisuutta. Ei määräämällä vaan esimerkillä. Muistutti ovien avaamisesta, siitä että kadulla jutellessa annetaan muille tilaa. Ihmisiä piti arvostaa säädystä ja varallisuusasteesta välittämättä. Hänen mielestään ihmisille piti antaa mahdollisuus elää elämäänsä omalla tavallaan.

Hän myös opetti ymmärtämään erilaisuutta. Ymmärtämään, että kaikki ihmiset eivät saa samoja lähtökohtia ja ihmiset on erilaisia. Ja muistutti siitä, että epäonni voi osua kenen tahansa kohdalle. Ihminen voi olla myös olosuhteiden uhri.

Nuo ajatukset ja opit ovat tulleet yhä useammin mieleen. Johtuuko se sitten vanhenemisesta vaiko höpertymistä, mutta kaipaan vanhoja aikoja. Niitä, jolloin käytöstavat oli kunniassaan ja muita ihmisiä kunnioitettiin. Ammattilaisia arvostettiin osaamisen ja työsuoritusten mukaan. Ja opetettiin, että heikommassa asemassa olevia pitää auttaa.

Ystävättäreni äiti usein tokaisee ajatuksen:

 – Meillä on vaurautta ja se tuo mukanaan valtaa. Mutta vallan kääntöpuolella on vastuu. Vastuu siitä, että autamme ja ymmärrämme niitä, joiden elämä ei ole yhtä turvallisella pohjalla kuin meidän elämämme.

Kuhan pohdin, Kari…

P.S. Tähän loppuun sopii tarina kahdesta ihmisudesta:

– Söin eilen yhden siivoojaan kolmannesta kerroksesta. Hän oli maukas, toinen ihmissusi tokaisi. Toinen katsoi häntä syyttävästi ja muistutti:

– Et saa syödä siivoajia, huoltomiehiä tai muita ammattilaisia. Niiden puuttumisen huomaa heti. Sinun pitää keskittyä johtajiin ja ylempiin toimihenkilöihin. Niiden puuttumista ei kukaan huomaa tai jos huomaa, niin ei välitä.

 

 

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *