Asiantuntijaa ei ole – vai onko

Aika usein osaaminen jaetaan viiteen vaiheesen eli siirrytään noviisista hiljalleen kohti asiantuntijaa. Eli jossain vaiheessa ihmiselle annetaan asiantuntijan titteli ja aletaan odottaa hänen olevan valmis ja kaikkitietävä.

Tämän ajatusmaailman on tuonut esille mm. Dreyfus & Dreyfus kirjassaan Mind over Machine. Eli he havaitsivat että paljon arviointia tarvittavissa taidoissa edetään viisiportaisen asteikon mukaan:

  • Noviisi, opettaja pilkkoo tehtävän peruselementeiksi, joita opetetaan yksi kerrallaan.
  • Edistynyt opiskelija, oppilas osaa yhdistää elementtejä yhteen työvaiheiksi. Oppilas ei osaa mukauttaa rutiineja tilanteen mukaan.
  • Pätevä, oppilas osaa suorittaa rutiineja sujuvasti. Ja osaa sovittaa niitä erilaisiin tilanteisiin.
  • Taitava, oppilalla on kokonaisvaltainen näkemys ja hän pitää soveltamisen perussääntöjä ohjenuorina.
  • Asiantuntija, hänellä on syvä ymmärrys työkaluista ja periaatteeista ja hän osaa vaistomaisesti soveltaa niitä  työtehtävissään.

Sama idea on löytyy periaatteessa vaikkapa budolajien katan opiskelusta. Oppiminen perustuu kerrostettuun oppimissykliin, josta käytetään Japanissa nimitystä Shu ha ri. Eli syklin sisältö perustuu kolmeen termiin:

  • Shu, suojella
  • ha, murtautua irti
  • ri, vapautta luoda

Opiskelijalle opetetaan aluksi mestarin valvovien silmien alla perusasiat täsmällisten ohjeiden mukaan. Opettaja suojelee oppilasta epäonnistumiselta. Ha vaiheessa mestari valvoo vähemmän ja oppilas voi alkaa soveltamaan sääntöjä yhä luovemmin. Ri vaiheessa säännöt ja toimintamallit ovat automatisoituneet ja oppilas pystyy parantamaan  oppimaansa ja lisäämään ymmärrystä.

Opetusmalli on tehokas, mikäli se ymmärretään loppuun asti eli Ri- vaiheen merkitys sille, että oppilaalla on mahdollisuus luoda uutta. Valitettavasti vain monikin länsimainen ihminen näkee vain ha- vaiheen lopputuloksena ja luulee opetuksen olevan mestarin kopiointia.

Mallissa on myös sisäänrakennettu mekanismi jatkuvaan sykliseen oppimiseen, se näkyy esim. budolajeissa vyöarvojen kohoamisessa. Tai japanilaisessa tehdastyössä, jossa hiljalleen uran mukana opitaan aina uuden tehtävän vaatimukset samalla syklillä, ensin tekijää, suojellaan, sitten hän murtautuu irti ja lopuksi pystyy luomaan uutta.

Malliin on myös piilotettu koulutus, jokaiseen uuteen tehtävään, vyöarvoon tai kabukin arvoasteikossa nousemiseen on laitettu mukaan oppiminen. Jokaisella kierroksella opitaan uusia taitoja ja laitetaan ne entisten taitojen päälle.

Vaikka Sha ha ri- malli muistuttaa ulkoisesti Dreyfusin mallia , niin niiden suurin ero on siinä, että Dreyfusin mallissa päätepiste on asiantuntijuus ja Sha ha ri- mallissa seuraavan taidon opiskelu.

Tärkein asia jatkuvan oppimisen maailmassa on ymmärtää se, että valmistuminen oppilaitoksesta, kurssilta tai itseopiskelusta ei ole taitojen kehittämisen päätepiste. Se on vain alkupiste seuraavalle oppimiselle.

Kuhan pohdin, Kari

P.S. Kuvituskuva on Spraycankontrol– tapahtumasta.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *